Jean-Jacques Rousseau
| kuolinpaikka = Ermenonville, Pariisi, Ranskan kuningaskunta | ammatit = filosofi, musiikinopettaja, kotiopettaja, säveltäjä, diplomaatti, ensyklopedisti, kirjailija | äidinkieli = ranska | kansallisuus = Geneven tasavalta 1712–1740?Ranskan kuningaskunta n. 1743–1754
Geneven tasavalta 1754– | aikakausi = 1700-luku | tyylilajit = essee | aiheet = kasvatus, politiikka, valtio, yhteiskunta, vapaus | suuntaus = valistus (filosofia), sentimentalismi (kirjallisuus) | tuotannon kieli = ranska | debyyttiteokset = ''Projet concernant de nouveaux signes pour la musique'' (1742) | pääteokset = ''Tutkielma ihmisten välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perusteista'' (1754)
''Yhteiskuntasopimuksesta'' (1762)
''Émile eli kasvatuksesta'' (1762)
''Tunnustuksia (1770)'' | sivusto = | puoliso = Marie-Thérèse Lavasseur (siviilivihkimys 1768) | lapset = viisi lasta 1747–1751, viety löytölasten kotiin synnyttyään | vanhemmat = Isaac Rousseau ja Suzanne Bernard | palkinnot = Académie de Lyon, moraaliessee palkinto (1750) | ehdokkuudet = | uskonto = Kalvinismi 1712–1729
Katolilaisuus 1729–1754
Kalvinismi 1754– | huomioita = | allekirjoitus = Jean-Jacques Rousseau Signature.svg }} Jean-Jacques Rousseau (28. kesäkuuta 1712 Geneve, Geneven tasavalta – 2. heinäkuuta 1778 Ermenonville, Oisen departementti, Ranskan kuningaskunta) oli geneveläis-ranskalainen filosofi, kirjailija ja säveltäjä.
Hän oli ensimmäisiä yhteiskuntateoreetikkoja, joka sisällytti kansalaisten vaikuttamisen poliittisen järjestelmän teorioihin. Rousseau koki, että kansan tahtoa edustaisi parhaiten suora kansanvalta, johon hänen mukaansa voitaisiin päätyä vain pienissä valtioissa. Rousseaun mukaan ihmisten on voitava vaikuttaa lakeihin, jotka koskevat heidän elämäänsä. Hän vastusti näkemystä, jonka mukaan ihmiset ovat syntyjään eriarvoisia, ja uskoi pikemminkin ihmisluonnon perimmäiseen samanlaisuuteen.
Rousseaun poliittiset ajatukset vaikuttivat Ranskan vallankumoukseen ja romantiikan nousuun. Hänen uudistusmielisyytensä näkyy teoksessa ''Yhteiskuntasopimuksesta'' (1762) esittämässään lauseessa ”Ihminen on syntynyt vapaaksi ja kaikkialla hän on kahleissa”. Rousseaun käsityksen mukaan luonto ja luonnollisuus ovat hyviä, mutta yhteiskunnallinen kehitys on turmellut ihmisluonnon. Toisin kuin muut valistusajan ajattelijat, Rousseau oli heistä epäakateemisin, korosti vaistoa ja kansan yleistahtoa järjen ja kirjoitettujen lakien sijaan. Tämän vuoksi hänet on nähty valistuksen kriitikkona ja vastavalistuksen edeltäjänä.
Rousseaun esiromanttinen romaani ''Julie ou la nouvelle Héloïse'' (1761) oli suuri menestys. Teos ''Émile eli kasvatuksesta'' (1762) vaikutti merkittävästi kasvatusajatteluun. Rousseaun omaelämäkerralliset teokset ''Tunnustuksia'' (valmistui 1770) ja ''Yksinäisen kulkijan mietteitä'' (kirjoitettu 1776–1778) julkaistiin postuumisti vuonna 1782. Näissä teoksissa Rousseau syventyy omien tunteidensa havainnointiin. Wikipedian tuottama